Nyt kun saatiin nollat kasaan ja siirryttiin kakkosluokkaan, niin nyt voisi vähän kirjoittaa mietteitä 1-luokasta ja samalla myös viime kesän agility –touhuista. Tässä on jo kuitenkin takana kisoja puolen vuoden ajalta.

Spotin 1-luokan startit:

Luokkanousuun oikeuttavat 0 -tulokset:
- 1.11.2009, Hyvinkää, tuomari: Salme Mujunen
- 30.8.2009, Forssa, tuomari: Minna Räsänen
- 8.8.2009, Lempäälä, tuomari: Vesa Sivonen

Muut tulokset:
5vp –tulokset: 11 kpl
10vp –tulokset: 6 kpl
15vp ja yli tulokset: 2 kpl
Hyl –tulokset: 12 kpl

Yhteensä: 34 starttia (joista Soile ohjasi 4 starttia).

Mielenkiintoista… Nyt kun jälkeenpäin katselee tuloksia, niin kokonaisuutena kisat on mennyt ihan mukavasti. ”Vain” 1/3 tuloksista on ollut hyl –tuloksia ja osa hyl –radoista on ollut vielä niitä hyviä hylkyratoja. Toisaalta nuo yksitoista 5vp –tulosta osoittaa, että nollia on ollut tarjolla useamman kerran, mutta me ei olla Spotin kanssa niitä huolittu. Näihin 5vp ja Hyl  -ratoihin tulee keskittyä jatkossa tarkemmin. Jatkossa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että hyl –ratoja tulisi mahdollisimman vähän, eli AINA taisteltaisiin radat loppuun asti eikä luovuteta kesken. Kakkosissa hyl –ratoja tulisi 25 -prosenttia radoista ja kolmosissa mentäisiin jo alle 20 –prosentin. Kuulostaa näin aika haastavalta tavoitteelta, mutta ilman tuloksi ei olla tuloslistalla. Esimerkkinä viime viikonlopun Turun kisat; jos en olisi korjannut viimeistä hyppyä ja olisin ottanut hylyn, niin ei olisi tullut palkintopallipaikkaa. Toinen on nuo 5vp –radat, turhat pikku virheet pitäisi pystyä eliminoimaan. Eli virheistä tulisi oppia ja keskittyä/miettiä kuinka muuttaa nuo 5vp radat nolla radoiksi… Tämä tarkoittaa että kisojen jälkeen pitäisi istua alas, katsoa videot, miettiä mikä meni vikaan ja keskittyä treenaamaan juuri niitä tärkeitä asioita, jotka estävät ”voittonollat”!!! ;-)

Onpas ollut kesä! Taas on menty iso harppaus eteenpäin agilityssä. Luulin keväällä että Spot on jo kisavalmis ja että mennään vain tempaisemaan parista kisasta nollat ja noustaan mennen tullen kakkosiin. Varsin nopeasti sain huomata, että se mikä ehkä toimii kotona, ei toimi kisoissa. Käytännössä touko-heinäkuun kisat meni täysin opetellessa miten Spotin kanssa tulisi kisata ja mitä tulisi vielä Spotille opettaa. Elokuun kisoissa meno alkoi jo näyttää siltä, että kesän ahkera työ alkaisi tuottaa tulosta. Pitkään se kuitenkin kesti, että saatiin se kolmas nolla kasaan. Ehkäpä hyvä niin… nyt opeteltiin ykkösissä vähän kisarutiinia.

Kesän maratonprojekti oli hyvää ”tasapainoa” agility touhuille…ei vaiteskaan… maratonprojekti opetti/kasvatti todella paljon. Opetti sen että suunnitelmallisella/ahkeralla treenaamisella saavutetaan asetetut tavoitteet, kun päättää jonkun tavoitteen niin tulee tehtyä ahkerasti töitä sen saavuttamiseksi. Olkoon tavoite sitten juosta maraton alle 4 tunnin tai sitten saada SM-nollat kasaan, niin ilman suunnitelmallista/ahkeraa treenaamista nämä tavoitteet ovat edelleen ensi vuonna saavuttamatta. No, ei alle neljän tunnin maratonia juosta niin vain… eikä SM-nollia kerätä tuosta vain… Molemmissa tapauksissa kilpailuihin täytyy lähteä hyvin valmistautuneena ja toteuttamaan etukäteen suunniteltua taktiikkaa. Tämä oli yksi asia mitä 42km opetti minulle. Saavuttaaksesi tavoitteesi pitää lähteä rohkeasti toteuttamaan etukäteen suunniteltua taktiikkaa, eli juosta alusta asti niin lujaa että oikeasti olet maalissa alle 4 tunnin. Huonoina hetkinä, mieleen tuli että kuinka helppo olisi keskeyttää ja kävellä suoraan maaliin… kuitenkin kun juuri näinä hetkinä pitäisi luottaa ja uskoa itseensä ja siihen, että kyllä minä tämän osaan/hoidan. Tämä oli ehkä vähän kaukaa haettu, mutta tämä pätee myös agilityssä, kun lähdet kisoihin niin usko itseesi ja luota siihen että te osaatte! Joten jos yhdellä lauseella kirjoittaisi mitä maraton projektista jäi mieleen ja mikä pätee myös agilityssä niin…

Treenaa niin kuin kisaat tai kisaa niin kuin treenaat!

Jatkossa siis pyritään treenaamaan niin kuin kisataan. Eli jokaiseen treeniin lähdetään sillä asenteella kuin kisoihin ja tekemään tulosta, eikä opettelemaan virheitä. Kun oppii treeneissä tekemään nolla ratoja niin eiköhän niitä sitten kisoissakin tule!!! Nyt on siis talvi aikaa treenata suunnitelmien mukaan ahkerasti ja keväällä sitten tehdään tulosta…


Terveisin,
Spot & Pekka

Ps. Ilman loistavia ”taustajoukkoja” ei oltaisi näin pitkällä. Joten kiitokset hyvistä treeneistä kuuluu TamSKin valmennusryhmälle, Hanna-Marille, Samulle, Ninalle ja Terolle. Ilman Elina Karhumäkeä ja Patricia Hirniä koirat eivät olisi näin hyvässä kunnossa, joten kiitos fysioterapeuteille. Iso kiitos kuuluu myös Vappu Alatalolle, ilman Vapun hyppytekniikkakursseja Spot ei varmasti olisi "tuollainen mulkero"… eli kiitos Vapulle että opetit kuinka tärkeää on oikea hyppytekniikka. Kiitos, Kaisalle kun ”pakotit” meidät ottamaan Spotin. ;-). Suurin kiitos kuitenkin kuuluu valmentajalle, huoltajalle, korvienvälikorjaajalle, kuuntelijalle, autokuskille ja tsemppaajalle eli Soilelle. KIITOS!