Tinka on nyt kuntoillut ahkerasti ja samalla myös ohjaaja. Juoksulenkeillä ollaan käyty pari kolme kertaa viikossa. Lisäksi ollaan tehty pari pidempää lenkkiä ja nyt viime viikkoina on päästy hiihtämään oikein kunnolla. Näiden lisäksi ollaan tehty räjähtäviä ylämäkilähtöjä ja tietysti syviä lihaksia ollaan treenailtu myös. Ensi torstaina ollaan menossa Tinkan ja Spotin kanssa Patrician katsottavaksi. Vähän jännittää mitä tuleman pitää. Fysioterapeutillahan nuo otukset käyvät kaikki säännöllisesti, mutta eivät ennen ole käyneet näin kokeneen agilitykoiria seuranneen silmän alla.

Agilityssä Tinkalla on hyppytreenit nyt menneet aika kivasti. Yksittäinen hyppy toimii ja ollaan saatu ponnistuskohtaa speed pumpin avulla lähemmäksi. Tietysti homma on sitten ihan eri radalla, mutta ehkä tässä toivoa vielä on. Tai sitten vaan vien sen radalle ja yritän vähät välittää muiden rupinoista.

Tinkan kanssa olen vakaasti päättänyt ensi kesänä kisata ensimmäistä kertaa tokossa, saa nähdä muuttuuko mielipide matkalla. Ongelmana on nyt tunnari. Tinka osaa hyvin etsiä oman muiden joukosta, jos muut eivät haise ihmiselle. Osaa siis sinänsä käyttää nenäänsä. Ilmeisesti on kuitenkin oppinut vain hakemaan sen, joka haisee ihmiselle, koska oma ei enää löydy, jos joku omilla kätösillään vie muut kapulat. Arhg, toko on hankalaa

Tokossa Tinkalla (tai mulla varmaankin tuskinpa tinka näistä yöunia menettää) on seisominen ja istuminen. Ne menevät auttamatta sekaisin. Välillä toimii hyvin ja sitten taas tarjoo mitä sattuu. Viimeksi kun tarpeeksi tahkosin niitä niin tarjosi välillä jo maahan menonkin. Varmaan jo ihmetteli, että kun ei tolle mikään kelpaa.