Spotin kanssa olen nyt keskittynyt tokoilussa alokkaan liikkeisiin. Vähän houkuttaisi viedä ipana kisoihin, kun on niin taitava, mutta sitten aina jänistän, kun jokin menee pieleen.

Esimerkiksi pari viikkoa sitten vasta tajusin, että seuraamisessa on juoksuosiokin, joka ei välttämättä Spotilta sattuneesta syystä ihan luonnistu. Ja niinhän siinä kävi =). Seuraaminen on Spotin mielestä aina hirveän kivaa. Ääntelyä on aika mahdoton hallita. Juoksuosuudessa Spot ei vaan voi luonteelleen mitään, koko koira tärisee ja keskittyy, mutta parin askeleen päästä on pakko päästää ilo valloilleen... Nyt juoksu jo jotenkin sujuu. Spot on vaan mielenkiintoisen näköinen, kun otuksesta näkee kuinka sillä on hauskaa ja silti yrittää pysyä oikealla paikalla kaikki neljä tassua maassa, vaikka mieluummin riekkuisi. Spot pomminkeksijä näyttää nauravan koko naamallaan...

Myös palkkaamattomuus liikkeiden välillä on ongelma, tosin ei ehkä ihan perinteinen. Spot ei vaan voi uskoa, ettei tehnyt edellistä liikettä niin hyvin ettei siitä saa palkaksi lelua vaan vain silityksiä. Tästä sisuuntuneena ipana yrittää seuraavassa liikkeessä tehdä kaiken vielä nopeampaa ja äänitehosteiden kanssa. Toisaalta uskon, että kisoissa tämä ei olisi ongelma vaan ympäristö ja oma jännittäminen vaikuttaisi tähän toiseen suuntaan. Sitähän ei sitten nähdä kuin kisaamalla ;)

Spot tekee oikein näppärästi jo oikeastaan kaikki alokkaan liikkeet pieniä hamoja lukuunottamatta. Esimerkiksi maahanmeno on vaikeaa, jos on istunut pitkään sivulla vain pitäen kontaktia. Jotenkin spot unohtuu vain tuijottamaan minua eikä enää kuule käskyä. En ole vielä keksinyt mitä tälle tekisi, ehkä vain lyhyemmillä pätkillä. Spot ikään kuin vaipuu horrokseen. Samoin seuraamisesta maahanmeno toimii täydellisesti paitsi jos sen teet peräkkäisinä päivinä. Ekana päivänä upeana, seuraavana päivänä ei osaa koko maahanmenoa. Kun pitää taukoa pari päivää, sujuu taas. Ota siitä sitten bordercollien aivoituksista selvää.

Luoksetulossa olen ottanut jo pari kertaa pysäytyksiä. Toiminut tosi hyvin ennen eilistä. Eilen huomasin karvaasti treenaavani paimenkoiran kanssa. Luoksetulo-käskyllä Spot nousi ylös rivakasti... paimennusasentoon ja jäi kyttään lelua. Läpijuoksua siis tiedossa.

Muiden luokkien liikkeet ovatkin ihan alkeissa. Kaukokäskyissä tulee välillä uskonpuute. Tuon pitää vanhentua varmaan ensin kymmenen vuotta ennen kuin malttaa pysyä paikallaan. Kaikki vaihdot on vaan hirveen paljon hienompi tehdä kauhealla loikalla, joka jostain kumman syystä liikuttaa koiraa milloin mihinkin suuntaan. Onneksi Spot on siis pekan agikoira ja tokoa tehdään vain omaksi huviksi, jota sitten riittääkin ainakin hetken päästä treeneistä!!