Tiistain agitreenien jälkeen Pekka tarjosi Spotille ruokaa, mutta ei kelvannut sapuska. Vähän ihmeteltiin, kun yleensä tuolle uppoaa kaikki nanosekunnissa. Tuumattiin kuitenkin, että saattaa vaan vielä olla niin tohkeissaan, että tarjotaan sitten myöhemmin. Eipä kelvannut myöhemminkään illalla ja väsyneen oloinenkin oli kakara.

Yöllä oli sitten oksennettu ja aamukävelyllä jälleen. Spot on aikaisemminkin oksennellut, kun on syönyt käpyjä, risuja yms. Vaikka kuinka hyvin yritetään katsella ja kieltää niin joskus tuo ehtii jotain napata. Aamulenkillä tuli kuitenkin kakkaa, joten uskallettiin lähteä töihin. Ruoka ei kuitenkaan kelvannut vielä aamullakaan.

Töistä tultua tarjottiin taas ruokaa ja ei kelpaa. Kokeiltiin koirien keksejäkin, niitä spot otti mutta pureskeli jotenkin huonosti. Nyt alettiin Pekan kanssa jo huolestua tosissaan, ettei vain olisi kurkussa mitään. Tinkalle oli varattu aika fysioterapeutille viideksi Hakametsän eläinlääkäriasemalle, joten eikun soitto sinne ja saisko tuon ipanankin tuoda. Pekka jutteli vähän aikaa puhelimessa ja sovittiin, että katsovat muiden välissä Spotinkin. Tunnin verran olin Tinkan kanssa fysioterapeutilla. Samaan aikaan Spot kävi tutkittavana. Spot oli arastanut keskivatsaa, joten koiruus röntgeniin. Röntgenissä näkyi, että maha oli täynnä, vaikka otus ei ollut mitään syönytkään. Tämä vaikutti kovin oudolta. Suolistossa näkyi hiekanjyviä, mutta ei mitään kovin hälyttävää. Spotille annettiin nesteytystä, b-vitamiinia jne..

Parafiiniöljy sai onneksi vatsan liikkeelle ja yöllä ja aamulla tuli pärinän säestyksellä tavaraa pihalle. Ipanakin oli jo ihan pirteä. Nesteytys vaikutti jo illallakin, mutta aamulla varsinkin oli normaali sählä Spot tullut takaisin =). Nyt ollaan viikko riisikana-kuurilla ja toivotaan, että tällä selvittiin. Alkaa tuo lääkärissä käyminen jo vähäksi aikaa riittää.

Tinkaa olen nyt käyttänyt pari kertaa fysioterapeutilla lähinnä välillä tapahtuvan hyppyjen steppaamisen takia. Pientä jumia selästä löytyi, jota nyt auotaan ja venytellään kotonakin. Nyt toisen käynnin jälkeen Tinka tuntuu oikein vetreältä ja Pekan kanssa katseltiin juoksisiko tuo nyt paremmin, mutta mene ja tiedä, ehkä ennen ei tullut katsottua niin tarkasti. Ainakin oma mieli on parempi, kun ei tarvitse enää ihmetellä onko koirassa jotain fysiologista vikaa, kun välillä sihtaa hyppyjä. Ehdottomasti ainakin jatketaan fysioterapiassa käyntiä, koska tuntuu hierontaa huomattavasti tehokkaammalta. Omatkin niskat tosin kaipaisivat hierontaa, mutta asiat tärkeysjärjestykseen ;)