torstai, 22. heinäkuu 2010

Kuvia Lorusta

Vihdoinkin sain aikaiseksi otettua kuvia ja vieläpä siirrettyä niitä kamerasta koneelle. Kohde on vähän turhan liikkuva meidän kameralle, mutta aina välillä kamera ehtii perässä, kuvaajassahan ei tietysti ole mitään vikaa .

Lorun kanssa on touhuiltu agin ja tokon alkeita. Tokossa olen nyt yrittänyt itseäni saada vähitellen luopumaan käsimerkeistä ja saada Loru vähitellen tajuamaan, että suullisellakin käskyllä on jokin tarkoitus. Tokossa paikallaolo tuottaa nyt eniten päänvaivaa. Lähtee todella helposti heti hiissaamaan perään, kun vähänkin yrittää ottaa etäisyyttä. Agissa on vähän treenailtu ohjauskuvioita, tietysti ilman rimoja. Myös hyppytreenit alkavat vähitellen tulla kuvioihin. Tosin kaikki nämä tapahtuvat niin, että jonkun on pidettävä Lorua tai sitten lähdemme yhtä matkaa, koska paikallaan ipana ei pysy.

"Kotikoiratreeneissä" on nyt keskityttävä sosiaalistamiseen ja kaikkeen uuteen, Tampere tulee varmasti vielä entistä tutummaksi. Lorulle on nimittäin tullut aika inha tapa haukkua ja murista kaikkea vähänkin epäilyttävää ja epäilyttäväksi lasketaan myös paikkaa muuttanut ruohonkorsi, jos niikseen tulee. Tilannetta vielä vaikeuttaa se, että saa Tinkan vähän turhan helposti pärinöihinsä mukaan. Rohkeasti kuitenkin kaikkeen tutustuu, kun ensi murina hellittää. Treeniä, treeniä tiedossa!

Lorusta on kehkeytynyt melkoinen uimamaisteri. Ui nyt kaikista innokkaimmin meidän koirista ja hyppii myös laiturilta. Superhauskaa on läiskyttää vettä etutassuilla ja ottaa pisaroita kiinni.

Spot oli pentuna melkoisen tuttu tapaus eläinlääkärissä, kun kouhotti milloin minkäkin paikkansa hajalle. Lorullekin tuntuu tapahtuvan. Nyt jännätään joudutaanko poistattamaan yksi maitokulmuri ennen varsinaista irtoamista. Hampaasta on puolet lohjennut ja ydin näkyy. Hammas ei Lorua häiritse ja lääkäri sanoikin, että seuraillaan jos vaikka putoaisi kokonaan pois.

Loru on nyt lähes Tinkan kokoinen. Tinka on n. 45 cm ja 14 kg. Lorua ei ole tullut ihan hetkeen mittailtua, mutta silmämääräisesti on nyt kutakuinkin Tinkan mitoissa. Karva on nyt ihanan sileää ja kiiltävää.

maanantai, 3. toukokuu 2010

Wappu kisoja

Täysjärkisten touhua?!?!! Vappuna klo 6.00 ylös ja kohti Seinäjokea… Siis kisoissa myös vappuna. Lauantaina olivat Seinäjoella kisat. Melkeinpä olisi voinut viettää normaalin vapun ja jäädä kotiin. Sunnuntaina Lempäälässä (SDP:llä) kisat. Olisi kai pitänyt olla kotikenttä etu?!?! 

Seinäjoki:
Ekalta radalta HYL –tulos. Arrgghhh! Olin ”hieman” kiukkuinen itselleni. Ensin pitää vetää koira kepeiltä pois kesken ja sitten vielä pitää varmistaa hyl viemällä koira väärälle esteelle.  Toiselle radalla kokosin itseni ja aloin ohjata koiraa. Tuloksena kuitenkin hyl. Pieni linjaus virhe ja Spot meni väärän esteen. Rata oli muuten jees. Tein takaakierto hypylle aika makeen poispäin viennin, siitä olen tosi tyytyväinen. Kolmannelta radalta nolla ja 3. sija. Samalla käynnistyi AVA –kello! :-) Radalla tuli hieman mutkia sinne sun tänne, mutta tulos ratkaisee ja serti. Ei ollut sittenkään turha reissu. :-D
 
Lempäälä:
Ekalta radalta 10 –tulos. Okserin rima ja sen jälkeen ”kielto” putkelta. Jarrutin hieman liikaa omaa liikettä, joten Spotti otti myös vauhtia pois ja rima tuli alas. Vietiin kuitenkin Niinulta ja Rhetiltä supermiinus… ;-) Tokalta hyl. Sössittiin oikein kunnolla ja joka paikassa. Kolmannelta myös hyl. Putki imutti ja mä en ollut hereillä. Tuli sähellettyä taas normaalia enemmän, sitäköhän se kotikenttä etu on?!?
 
Olin hieman kypsynyt/ihmeissään viikonlopun tulos saldosta. Oli ehkä odotukset muut mitkä olivat tulokset. Sunnuntaina istuttiin Soilen kanssa alas ja katsottiin läpi viikonlopun kisat. Ihmeteltiin ja juteltiin että mikä meni pieleen ja mikä ei?!?! Olihan siellä A-serti ja nolla tulos! :-D Paljon hyviä ohjauksia ja hyviä rata pätkiä. :-) Radoista ja tuloksista kuitenkin näkyi kireys ja hätäily. Missä on se rentous ja hyvä asenne?!? Eli seuraaviin kisoihin (Jyväskylään) rennolla ohjauksella ja hyvällä asenteella! Kiitos maailman parhaalle valmentajalle Soilelle!!!  
 
Ps. Videoita on Seinäjoelta. Tulee nettiin myöhemmin…

maanantai, 3. toukokuu 2010

Janitan & Jaakon opissa

Blokkaamisjutut on jäänyt hieman pöytä laatikkoon… Oltiin viikko sitten J&J opissa, koiran kanssa ja ilman koiraa… 

Jaakko oli perjantaina pitämässä treenejä Tampereella. Jaakko oli taas suunnitellut radan joka piti ohjaajan kiireisenä kokoajan. Tuli taas muutama uusi juttu opeteltavaksi tai oikeastaan viilattiin vanhoja juttuja hieman uuteen suuntaan. Jaakko jo tietää kuinka ohjailen koiraa ja tietää miten haluan koiran liikkuvan, niin ohjeet ovat sen mukaisia. Eli Jaakko osaa vaatia meiltä jo määrätyn ”tasoista tekemistä” ja liikkumista. :-) Niistoista viilattiin pois turhaa pakittelua ja treenattiin niisto-sokkaria, jolla päästää tilanteista liikkeelle paremmin. Kuulemma ”saatan itseni turhaan hankalaan tilanteeseen”, joka pitää paikkaansa varsin hyvin. Eli pitäisi keskittyä paremmin lähetyksiin, pehmeämpään ohjaukseen ja sulavaan liikkumiseen. Pitäisi siis saada turhat ”kulmat” pois ja liikkua eteenpäin.
 
Janita puolestaan oli vetämässä radanlukukurssia. Luennolla käytiin lävitse radanlukuun liittyviä juttuja, ohjauksien valintoja, ohjaajan linjaa, rintama/jalkojen/liikkeen suuntia ja yleisesti ohjauksien toteuttamisesta. Luento oli mielenkiintoinen ja herätti paljon kysymyksiä, kyselinkin aika paljon Janitalta kaikenlaista aiheeseen liittyvää ja vähän sen ulkopuolelta. Muut kuuntelijat varmaankin oli jo sitä mieltä että olisi tuo Perälän poika hiljaa välillä… :-) Itse asiassa perjantainakin taisi meni puolet treeniajasta Jaakon kanssa jutusteluun ohjausteknisistä asioista.
 
Spotin kanssa touhuaminen on opettanut sen että etukäteen pitäisi tietää kaikki mitä radalla tekee ja tekemisen pitää olla oikean aikaista ja tulla automaattisesti oikein. Eli radanlukuun ja ohjausteknisten asioiden miettimiseen on pitänyt käyttää aikaa treenikentällä ja sen ulkopuolella. Itse asiassa juuri radanluku ja ohjaustekniikoiden valintojen kanssa on menty viimeisen vuoden aikana todella paljon eteenpäin. Pikku hiljaa alkaa olla kasassa asioita/ohjauksia jotka ovat niitä meidän ”juttuja”. Näin ollen meidän OMA ohjausmetodi alkaa hahmottua. Tekemistä on vielä paljon jäljellä, mutta suunta alkaa olla selvillä.
 
Aikaisemminkin kirjoittamani ”Treenaa niin kuin kisaat ja kisaa niin kuin treenaat” sain uutta merkitystä luennolta. Olen sortunut kisoissa siihen että en käytä vaikeita ohjauksia ja valitsen mieluummin helpomman ohjauksen. Jatkossa kisoihin pitää saada enemmän rohkeutta ohjausvalintoihin, käytä kisoissa niitä ohjauksia mitä treenaat tai sitten unohda ne myös treeneissä.

lauantai, 1. toukokuu 2010

Kuvia Lorusta ja muusta jengistä

Vihdoinkin sain kamerasta siirrettyä kuvia tietsikalle. Loru on kuvissa 7-9 viikon ikäinen.

Viikko on mennyt pitkälti samoissa merkeissä kuin edellinen. Ohjelmaan ollaan otettu luoksetulon lisäksi istumista, maahanmenoa, kontaktia, namikippoa (agin kontakteja ajatellen) ja tietysti paljon leikkimistä. Uusia ääniä on myös ihmetelty ja niihin Loru tuntuu tosiaan reagoivan herkästi, mutta myös palautuvan nopeasti. Juuri kuten pentulaatikolta jo opastettiinkin. Isompien agitreeneissä Loru painatti omatoimisesti jo pari suoraa putkea peräkkäin ja yleinen kommentti olikin, että nythän tuo todellakin on kotiutunut. Hienosti kuitenkin nukkui häkissä treenien ajan tai sen minkä jäi yli Tarun, Hanna-Marin ja Samun treffaamiselta. Treenien jälkeen pääsi myös leikkimään Tosin kanssa.

Palloa on Lorun mielestä hauska kytätä ja pallotella tassuilla. Isompien ihmetykseksi käy pöllimässä pallon törkeästi nenän alta, jos hetkeksikin irroittavat. Noilla kun on ollut yhteisenä "sopimuksena", ettei toiselta viedä lelua ennen kuin se on selkeästi jätetty. Etenkin Spot on välillä järkyttyneen näköinen, kun pudottaa pallon maahan ja odottaa kytäten, että joku tulisi heittämään. Ei toivotulla tavalla pallo sitten siirtyykin paikkaan x lorun toimesta. Spotilla on muutenkin ollut kuurina, ettei sille kyttäyksen seurauksena tehdä lelujen kanssa mitään vaan homma loppuu siihen, koska silmän käyttö on tullut todella ikävästi mukaan tokossa. Ihan kuin vinkumisessa ei olisi ollut tarpeeksi :(. Onneksi Spotin päälaji on agi, jossa ei silmää ole näkynyt lainkaan.

Spot loikan kohteena.

Pallo pöllitty kyttääjä Spotilta.

Eihän sitä joka kerta voi petiin osua...

Spot, Minni ja Tinka. Minni jo odottelee palkkaa hienosta poseerauksesta. Ehkä joskus vielä saadaan Lorukin pysymään kuvassa mukana ;)

sunnuntai, 25. huhtikuu 2010

Viikko hulinaa

Lorulla ja muulla jengillä on ollut varsin touhukas viikko. Isommillakin on kiirettä riittänyt, kun Loru alkusöpöstelyjen jälkeen on näyttänyt todellisen karvansa. Ipanalla on todellinen kyky ärsyttää kavereitaan, etenkin iltahepuleitten aikaan. Murinaa ja vähän kovempaakin otetta on isommat joutuneet ottamaan käyttöön, että Loru on pysynyt aisoissa. Tinkakaan ei yllättäen enää ole leikkiä ehdottanut vaan tyytynyt pitämään järjestystä yllä ;). Mielenkiintoista on, kun Loru menee nukkumaan on lähes järjestään joka kerta joku menossa törkkimään isommista sitä hereille tai lähinnä Spot????

Luoksetulo on onneksi alkanut toimia ihan kivasti, kun otettiin käyttöön nakit, sisäelimet yms, lelut tietysti on myös kova sana. Kuivanappulat jää kakkoseksi kaikelle mielenkiintoiselle ulkona. Lorulle muutenkin maistuu oma sapuska aika vaihtelevasti ja olenkin jo miettinyt pitääkö pennun kanssa lipsua ajatuksesta, että ruokaa ei toista kertaa tarjota eikä muutenkaan houkutella jos ei maistu? Isompien kanssa ruokailuista ei neuvotella eikä kyllä ole tarvinnutkaan, sen verran nopeasti ruoka aina häviää. Onneksi Loru kuitenkin pääosin syö ruokansa aina, välillä vain ei taida oikein malttaa syödä, kun pitäisi ehtiä kaikkea mielenkiintoisempaa.

Viikkoon on mahtunut jo pari agihallilla käyntiä, kun isommat kävivät treeneissä. Aluksi vähän jänskätti, mutta sitten Loru veteli ihan omatoimisesti jo putkea ja muuta kenttää ympäriinsä. Tamskin tallillakaan ei kuivaimet pelottaneet. Mua pelotti enemmänkin, kun Loru sukelteli mattojen alle, jotka olivat kuivamassa osittain lattiasta ylhäällä. Muutenkin ahtaat paikat viehättävät, mm. viemäriputkien tutkimisesta on neuvoteltu. Leikki maistui hyvin molemmissa halleissa. Täytyy vaan ottaa heti alusta kaksi lelua käyttöön tai liittää lelut remmin päähän, kun Lorun mielestä ei ole mitään järkeä palauttaa kerran voitettua lelua.

Vieraat ihmiset Loru ottaa heti avosylin vastaan. Ei onneksi lähde viipottamaan perään, mutta kun joku moikkaa on heti tohkeissaan. Aikuisia vieraita koiria vähän aristelee, mutta ryömimistekniikalla uskaltautuu yleensä kuitenkin moikkaamaan. Onneksi ollaan saatu oikein mukavia koiria moikkailla. Tähän nähden olikin ehkä hiukan yllättävää kuinka rinta rottingilla Loru moikkasi pari viikkoa vanhempaa Maisaa. Heti vaan selän päälle häntä pystyssä. Sisällä ottivat oikein matsia, ilmeisesti niinkin tärkeästä asiasta kuin lelusta, joka oli Maisan ja tietysti Loru aloittajana. Maanantaina treffaillaan Maisaa metsässä ihan rauhassa. Toivottavasti Loru käyttäytyy, että saadaan kavereita jatkossakin ;).

Eilen oltiin siis Janitan radanlukukurssilla, jossa Maisakin nähtiin. Aamuisen uuvutustekniikan jälkeen Loru nukkui oikein hienosti väenpaljouden keskellä, joten rentoutuakin osataan, ainakin vähän ja tarpeeksi väsyneenä ;).

Maanantaina ollaan menossa hakemaan ensimmäinen rokotus.